Elämäkin toisinaan

 

mutta nyt puhun vuodattamisesta ja välähdyksistä.

Tosiaan. En itsekään muista sitä oloa. Hittoon kauneusihanteet.

Sitä ehtii tuntea monen laista. Elämä muuttuu. Ihmiset satuttaa, vaan tilalle tulee jotain aivan uutta ja ihmeellistä... eiköhän siitäkin pian lisää. (Huomatkaa myös kuinka taitava olen näiden kuvien postauksessa.. vaikka niitten kuinka piti olla saman kokoisia. .__.)

Joskus on vaan vaikea päättää, antaako itsensä olla onnellinen, kun samalla pitäisi lohduttaa ja murehtia mukana. Oma olotila tuntuu puskevan kaiken sen mustuuden alleen, joka häilyy takana valmiina hyökymään yli ja peittämään kaiken.